Kelpieitä maastoon!

Kepiemaailmassa tällä hetkellä puheenaiheena se, että millaiseen kotiin kelpie sopii ja tarvitseeko se millaista työtä tai kaipaako se tavoitteellisesti harrastavaa omistajaa? Kuka saa omistaa kelpien?

Itse olen lähtenyt alusta asti ”brändäämään kenneliäni” maastolajien suuntaan. Ajattelin avata hieman asiaa. Vaikka olen itse aika kunnianhimoinen, rakastan käydä koirieni kanssa kokeissa sekä pärjätä siellä ja totta kai minusta olisi hienoa saada kasvatettua koiria, joiden ominaisuudet riittäisivät huipulle asti niin kuitenkaan koemenestys ei ole se mikä on tämän valitsemani suunnan ja ajatuksen takana. Olen harrastanut ja kisannut eri lajeja aiemmin ja niissä sai tuloksia huomattavasti helpommin ja nopeammin, joten jos motivaatio olisi pelkästään tuloksissa, olisi ”lajisuuntaus” ehdottomasti joku vähemmän vaativa ja aikaa vievä. Kaiken taustalla on se oma käänteen tekevä kokemus kun alettiin siirtyä maastolajien puolelle ja näin omin silmin millainen positiivinen vaikutus metsälajien treenaamisella oli koirien hyvinvointiin. Uskon, että koirani olivat ihan joo nauttineet muidenkin lajien harrastamisesta kyllä, mutta ei niitä lajeja voinut edes verrata jäljestykseen. Se itsevarmuus mitä koirat jäljeltä saavat, kantaa ihan niiden koko elämässä, arjessa ja muissakin lajeissa. Mielestäni ei ole mitään hienompaa kuin kulkea metsässä itseluottamusta puhkuvan jälkikoiran liinan päässä. Parasta on kuitenkin se, että se on varmasti sille koiralle vieläkin hienompaa kuin ihmiselle.

Nimenomaan sitä kokemusta ja tunnetta tahdon tuleville kasvateillekin mahdollistaa tällä kaikella ja kannustaa metsälajien suuntaan, edes kokeilemaan ja puuhailemaan. Tahdon jokaisen tulevan kasvattini pääsevän metsään tekemään ”töitä”, oli varsinainen laji sitten nimeltään mikä tahansa tai oli niitä koetavoitteita sitten olemassa tai ei.

Ylipäätään mikään koira ei osaa kaivata kokeita tai titteleitä, mutta eihän siitä pääse yli eikä ympäri, että aktiivinen paimenkoira nauttii kun pääsee harjoittelemaan. Kokeet voivat motivoida joitain ihmisiä (kuten itseäni) enemmän. Motivaatio koiran hyvinvointia kohtaan on olemassa joka tapauksessa, mutta itselle ne koetavoitteet saavat panostamaan siihen vielä entistä laajemmin (ruokinta, peruskunto, palautuminen, kehonhuolto), palveluskoiran tulee olla erinomaisessa kunnossa.

Toki, toisilla ihmisillä on tavoitteita, jotka he pystyvät itse määrittämään ja menemään niitä kohti järjestelmällisesti ja tehokkaasti, ilman minkään sortin kokeita. Meitä on paljon erilaisia omistajia ja tapoja harrastaa, eikä kokeissa käymättömyys tee huonoa harrastajaa.

Itselle pk-metsäjälki on hyvin pitkälti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pääsen itse kilpailemaan ja koirat pääsee tekemään jotain niille maailman luontaisinta asiaa, mikä lisää niiden hyvinvointia ja onnellisuutta. Kaikki voittavat.

Tahdon myös kuitenkin kasvattaa koiria, joilla on sellaiset ominaisuudet, joiden kanssa on ovet auki niin pitkälle kuin omistaja on valmis koiraa viemään. Vaikka lajin tuomat hyvinvointiedut ovat kaiken keskusta, niin ei ole salaisuus, että tahdon myös saada aikaan toimivia ja kilpailukykyisiä koiria, joiden ominaisuuksia myös tulevissa kodeissa arvotetaan ja niitä hyödynnetään.

Myös tutustuminen tottikseen sai esiin uusia (upeita) puolia koirista. Sen ainaisen hillinnän sijaan kun alettiinkin hulluttamaan ja vapauttamaan koiran täyttä potentiaalia niin se oli myös tosi siisti tunne. Aiemmin kisasin paljon rally-tokossa ja siellä pärjäsi rauhallisella ja tarkalla suorituksella. Tottikseen kun siirryttiin ja lähdettiin oikeasti hakemaan ja kaivelemaan, että mitä sieltä löytyy ja mahdollistettiin se, että koira pääsee antamaan kaikkensa, eikä enää vahvistettu vain sitä teknistä ja tarkkaa suorittamista niin se oli aika mahtavaa. Itselle kouluttajana avautui ihan uusi maailma mielentilojen saloista.

Minusta palveluskoiralajit ovat vaan parasta, mitä voi olla. Teen erilaisissa palveluskoira-aiheisissa toimikunnissa hommia ja yritän omalta osaltani viedä eteenpäin lajien harrastusmahdollisuuksia. Rakkaus palveluskoiralajeja kohtaan näkyy ehdottomasti myös kasvatuksessani ja kotien valinnassa, vaikken tietenkään realistisesti oleta kaikkien kasvattien päätyvän tavoitteellisten pk-harrastajien käsiin.