Pentuaika

Kirjoitan tätä Nasun täyttäessä pian 11 kuukautta. Nasun hain Tanskasta sen ollessa 8 viikkoinen nassikka. Kotimatka oli tietenkin pitkä ja raskas, mutta Nasu nukkui hyvin koko matkan. Nasu kehitti kuitenkin virtsatietulehduksen matkan aikana, joten ennen kuin päästiin kotiin niin käytiinkin eläinlääkärissä ja pikkupentuajaksi siitä tulikin pieni riesa ja tulehdus uusi parin viikon päästä ensimmäisestä kuurista. Nasu söi karpalojauhetta näiden jälkeen useita kuukausia, jonka aikana tai jälkeen virtsatieongelmia ei enää ilmennyt. 

Nasu sujahti laumaan kuin kala veteen. Itse olin alkuun hämmentynyt kuinka eri tyyppinen Nasu oli verrattuna muihin koiriini. Nasu käytti ja käyttää edelleen todella paljon ääntään. Sillä ei ole kelpieillä usein tavattavaa pakollista halua kiivetä jokaisen vastaantulijan syliin, vaikka toki senkin tekee, jos sille kovin ihmiset lässyttää.

Pari ensimmäistä yhteistä kuukauttamme olivat täynnä uuteen totuttelua ja jopa vähän jännitystä. Itse tuli mietittyä pariinkin kertaan, että mitä sieltä Tanskasta tuli oikein haettua. Nasu siinä parin kuukauden aikana haukkui niskavillan pystyssä kaiken olemassa olevan ja olemattoman. Mitään sen kummempia toimenpiteitä en asialle kuitenkaan tehnyt, paitsi annoin aikaa, ymmärrystä ja ennakoin olemalla viemättä vaikeisiin tilanteisiin. Asia korjaantui hyvin nopeasti ja ennen kuin ehdin huomatakaan niin Nasu olikin jo todella varma ympäristön kanssa ja haukkuminen loppui oikeastaan kokonaan joskus puolen vuoden hujakoilla. 

​

Jos joku on ollut selvää alusta asti niin se, että Nasu on synnynnäinen jälkikoira. En osannut edes villeimmissä haaveissani toivoa tällaista mestaria. Ensimmäisen kautensa aikana Nasu on ajanut jälkeä kilometritolkulla ja sille on esitelty haastaviakin jälkiä ja jouduttu toden teolla ihan miettimäänkin, että miten sitä vielä pystyisi haastamaan. Keppimotivaation rakentaminen vei aikaa ja tulee varmasti meillä olemaan sellainen juttu, mitä pitää koko uran muistaa vahvistaa tosi paljon, koska jäljestäminen on Nasulle parasta ikinä. Kokeenomaisen kolmosluokan esineruudun Nasu nakutteli maaliin jo 10 kuisena. Maastoissa kun on näin hyvä, niin onko mahdollista, että olisi tottiksissa myös yhtä pätevä? On. Nasu on sen sortin peto kentällä, että edes minä en usko voivani pilata sitä. Raivokas tapa suorittaa ihan kaikki on saanut aikaan minulle mustelmia ja rikkinäisiä housuja, mutta minusta se on ihan parasta. Nasu on kaikkea mistä olen haaveillut ja vielä enemmän. Lisäksi se on mahdottoman söpö.