nasuilua
Pentuaika
Kirjoitan tätä Nasun täyttäessä pian 11 kuukautta. Nasun hain Tanskasta sen ollessa 8 viikkoinen nassikka. Kotimatka oli tietenkin pitkä ja raskas, mutta Nasu nukkui hyvin koko matkan. Nasu kehitti kuitenkin virtsatietulehduksen matkan aikana, joten ennen kuin päästiin kotiin niin käytiinkin eläinlääkärissä ja pikkupentuajaksi siitä tulikin pieni riesa ja tulehdus uusi parin viikon päästä ensimmäisestä kuurista. Nasu söi karpalojauhetta näiden jälkeen useita kuukausia, jonka aikana tai jälkeen virtsatieongelmia ei enää ilmennyt.
Nasu sujahti laumaan kuin kala veteen. Itse olin alkuun hämmentynyt kuinka eri tyyppinen Nasu oli verrattuna muihin koiriini. Nasu käytti ja käyttää edelleen todella paljon ääntään. Sillä ei ole kelpieillä usein tavattavaa pakollista halua kiivetä jokaisen vastaantulijan syliin, vaikka toki senkin tekee, jos sille kovin ihmiset lässyttää.
Pari ensimmäistä yhteistä kuukauttamme olivat täynnä uuteen totuttelua ja jopa vähän jännitystä. Itse tuli mietittyä pariinkin kertaan, että mitä sieltä Tanskasta tuli oikein haettua. Nasu siinä parin kuukauden aikana haukkui niskavillan pystyssä kaiken olemassa olevan ja olemattoman. Mitään sen kummempia toimenpiteitä en asialle kuitenkaan tehnyt, paitsi annoin aikaa, ymmärrystä ja ennakoin olemalla viemättä vaikeisiin tilanteisiin. Asia korjaantui hyvin nopeasti ja ennen kuin ehdin huomatakaan niin Nasu olikin jo todella varma ympäristön kanssa ja haukkuminen loppui oikeastaan kokonaan joskus puolen vuoden hujakoilla.
Jos joku on ollut selvää alusta asti niin se, että Nasu on synnynnäinen jälkikoira. En osannut edes villeimmissä haaveissani toivoa tällaista mestaria. Ensimmäisen kautensa aikana Nasu on ajanut jälkeä kilometritolkulla ja sille on esitelty haastaviakin jälkiä ja jouduttu toden teolla ihan miettimäänkin, että miten sitä vielä pystyisi haastamaan. Keppimotivaation rakentaminen vei aikaa ja tulee varmasti meillä olemaan sellainen juttu, mitä pitää koko uran muistaa vahvistaa tosi paljon, koska jäljestäminen on Nasulle parasta ikinä. Kokeenomaisen kolmosluokan esineruudun Nasu nakutteli maaliin jo 10 kuisena. Maastoissa kun on näin hyvä, niin onko mahdollista, että olisi tottiksissa myös yhtä pätevä? On. Nasu on sen sortin peto kentällä, että edes minä en usko voivani pilata sitä. Raivokas tapa suorittaa ihan kaikki on saanut aikaan minulle mustelmia ja rikkinäisiä housuja, mutta minusta se on ihan parasta. Nasu on kaikkea mistä olen haaveillut ja vielä enemmän. Lisäksi se on mahdottoman söpö.
nasuilua pt 2
Nuori aikuinen
Nasu on tämän päivityksen kirjoitushetkellä pari vuotta ja pari kuukautta vanha. Nasusta on kasvanut upea tyyppi, joka toki edelleen kasvaa ja kehittyy. Pikku-Nasusta sen jo näki, että se on tehty maastoon ja sen kanssa päädyttiinkin ensimmäisellä koekaudella käymään läpi kaikki luokat BH-kokeesta kolmosluokan metsäjäljelle. Tottis ei vielä ihan kolmosessa riittänyt tulokseen, mikä oli odotettavissakin näin hurjan nuoren koiran kanssa, mutta maastoissa Nasu onnistui hienosti sielläkin. Nasun kanssa tavoitteet ovat näiltä osin korkealla ainakin sen puolesta, mihin Nasulla on potentiaalia.
Nasu on myös nyt päässyt koirahiihdon vauhtiin ihan kunnolla ja ollaankin tänä talvena vietetty meidän kahden koiran valjakon kanssa aikaa urilla aina kun vain on sää ollut kohdallaan. Yksissä kisoissakin startattiin harrasteluokassa ja tehtiin siellä hieno ehjä suoritus. Keväällä vetopuuhia jatketaan ehdottomasti, vain välineet vaihtuu. Tällä hetkellä vetohommat tuntuvat olevan se laji, mitä tähän vierelle juuri kaivattiinkin ja vaikka nautitaan näistä ihan vain liikunnan ilosta, niin ehkä sitä on vähän myös jo tavoitteita muodostunut omaan mieleen.
Minusta Nasu on edelleen juuri minulle täydellisyyttä hipova possukoira, mutta mainittakoon myös, että Nasulla on edelleen jonkin verran epävarmuutta ihmisten tai paremminkin miesten kanssa. Minä en koe tilannetta millään tasolla häiritsevänä tai elämää haittaavana, mutta tämä on silti asia mistä haluan olla avoin. Nasu ei ole koskaan osoittanut aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan vaan jännitys näkyy niskavillojen nostelulla, haukkumisella, väistämisellä ja mielistelyllä. Kun Nasu pääsee tutustumaan ja moikkaamaan jännittävää tyyppiä niin sen jälkeen Nasu on yleensä neutraali ja välinpitämätön henkilöä kohtaan.
Muita koiria kohtaan Nasu on edelleen tosi välinpitämätön. Se ei kauhean usein leiki kenenkään kanssa vaan mieluummin tutkailee ja haistelee. Toki kyllä sekin välillä innostuu kaverien kanssa hepuloimaan ja kotona nukkuu muiden perheen koirien kanssa lusikassa. Tottiksissakin Nasu on todella "koiravarma", eikä ole kiinnostunut menemään toisten koirien luokse. Ainostaan nyt vetopuuhissa on ollut aika vaikeita tilanteita kun samoilla urilla liikkuu valjakoita, mutta sehän on aika extremetilanne toki kokemattoman koiran näkökulmasta kun on itse korkeassa vireessä, aika rajoittavasti kytkettynä (valjaat + seisinki) ja vauhtia on yleensä vastapuolella aika paljon ja koiria useita, mutta me jatketaan harjoittelua.
