Pätkis on tosiaan valittu sbcak ryn pk-rinkiin, mutta kun paikkoja jäi tänne päivään ylimääräisiä niin sain otettua paikan jälkikoulutukseen myös Nuuskikselle. Kouluttajana meillä oli hyvin taitava Marja Muhonen, jolta saatiin aivan tosi tärkeitä oppeja. Joskus sitä vaan tarvii jonkun toteamaan tiukasti, että hei ei noin, jotta pystyy kehittymään ohjaajana.
Nuuskikselle tehtiin oikea harhojen supertreeni. Totesin heti tutustumisessa Marjalle, että minä en huomaa Nuuskiksesta, että onko se harhalla vai jäljellä. Marja sieltä sitten onnistui bongaamaan Nuuskiksen korvien asennon vaihtuvan kun ei olla enää oikealla jäljellä. Pari ensimmäistä harhaa Nuuskis kävi tarkastamassa, mikä sen myös annettiin tehdä ja näiden jälkeen se osasi loput harhat ohittaa. Kokeiltiin myös "marjastajien" esittelyä Nuuskikselle eli ihmisiä jäljen lähellä höpöttelemässä, tämän Nuuskis hoiti kuten minkä tahansa häiriön eli ne huomatessaan työskentely parani entisestään. Loppuun kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa sitä, että jäljen päästä löytyykin ihminen palkan kanssa, aluksi Nuuskis säikähti kun puskassa olikin jotain, mutta kun tajusi sen olevankin ihminen niin se toimi kyllä ihan superpalkkana, Nuuskis rakastaa ihmisiä :)
Pätkikselle tehtiin laatikkomallinen jälki, tarkoituksena tarkkailla enemmänkin minua itseäni, että mitä minä oikein siellä jäljellä pöllöilen ja mitä voisin tehdä tai olla tekemättä, jotta saataisiin hommaa pelittämään ja näitähän myös löytyi! Mulla on tapana roikkua aivan siellä liinan kymmenessä metrissä, mikä taas ei anna yhtään sitten joustovaraa eli nyt lähdenkin sitten opettelemaan pysymään liinan keskivaiheilla. Kun mulle tuli olo, että nyt ollaan hukassa niin aloin katsoa karttaa, että ollaanko jäljellä lainkaan niin sieltä tuli hyvin tiukka kielto tälle toiminnalle, että nyt ei katsella karttaa vaan koiraa! Tää oli nyt kyllä se asia, mikä mun vaan kipeästi tarvitsi kuulla. Hetkeksi me tosiaan hukuttiin jäljeltä, mutta niin vain Pätkis sinnitteli ja taisteli meidät takaisin jäljelle aivan itse. Nyt Jonna luota siihen koiraan!!!
Tuli myös tuolla nyt ihan viimeinen pisara tuon biothaneliinan kanssa, kun sitä kokenut kouluttajakin kummastelee, että miten voin noin huonon liinan kanssa lähteä jäljelle niin kyllä se nyt vahvisti sen, mitä olen jo kauan ajatellut, eli kyllä niitä parempiakin liinoja on vaan pakko olla.
Ja koontina vielä itselle asioita
- Anna koiran tehdä virheet, jotta se pääsee myös ratkaisemaan ongelmia
- Tarkkaile korvia
- Yllätä koiraa uusilla palkkauksilla
- Kehu koiraa
- Älä roiku liinan lopussa
- Älä ratkaise ongelmia koiran puolesta
- Jätä kartan katsominen vain jäljen tallausvaiheeseen
- Panosta koiran kanssa kommunikointiin
- Luovuta biothanen kanssa ja hanki parempi
- Opettele lukemaan ja muistamaan maastoa
Moni asia varmasti kuulostaa teoriassa itsestäänselvältä, mutta oikeasti vaatii kyllä itseltä opettelua, mitä en kyllä pistä lainkaan pahakseni, haluan niin paljon kehittyä!
Samalla kun Jyväskylään kerran ajeltiin niin poikettiimpa myös sukulaisissa, siis koirien! Oli kiva päästä vaihtamaan kuulumiset ja nähdä taas, miten voikaan näin lähisukua olevat koirat näyttää kaikki niin erilaisilta. Kuvassa vasemmalta oikealle Pirre, Nuuskis, Pätkis, Fina ja Giti.
Ja vielä siskoksista oma yhteiskuva. (Pätkis vasemmalla, Fina oikealla)
